16.9.2010

Rullatuolilla liikuttu ja ihmetelty Suomi24:n syöpäpalstaa

Olen tosiaan nyt pari päivää saanut liikkua rullatuolilla ja ensiksi niin, että hoitaja työnsi mua ja sen jälkeen kokeiltiin niin, että itse pyörittelin pyöriä. Huomasin kyllä, että multa oli voimia hävinnyt leikkauksen yhteydessä, kun olen laihtunut ja oli jotenkin niin tunnoton ja vetelä olo. No nyt ainakin tunnen itseni vapaammaksi, kun en ole enää sidottuna sänkyyn ja pääsen liikkumaan täällä. Huomenna tosiaan saan tietää lopulliset tulokset ja pikkasen jännittää jo etukäteen. mahdollinen kotiuttaminen tapahtuu ensi viikolla, päivää ei ole vielä lukkoon, kun haluavat ensin tehdä vielä vielä muutamia testejä ja kuvauksia.

Sitten tuohon toiseen asiaan. En tiedä, että kuinka moni teistä käy tuolla Suomi24:n syöpäpotilaat palstalla (http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5541), mutta itse käyn siellä aina silloin tällöin ja kirjoittelen myös sinne. Lähinnä sen takia, kun siellä toiset käyvät samaa asia lävitse kuin itse ja heiltä saa myös hyvää vertaistukea.

Mua on vaan viime aikoina käynyt kovasti harmittamaan se, että siellä koko ajan haastetaan riitaa. Sieltä oltiin poistettu eräs häirikkö, joka kirjoitteli nimimerkillä Ira¤ ja nyt ihan tyhjästä on sinne taas ilmestynyt henkilöitä, jotka haluavat hänet sinne takaisin. Mun mielestä tuo on ihan käsittämätöntä touhua, jota ei järjellä pysty selittämään.

Mä oon tässä itse tullut siihen tulokseen, että nuo henkilöt, jotka siellä antavat koko ajan tuolle ko. henkilölle huomiota niin eivät itse edes sairasta mitään, vaan käyttävät sitä omana hupinaan ja pilailevat muiden kustannuksilla. Se on vaan niin sääli, kun tuollaisia palstoja ei ole juurikaan missään muualla, niin sekopäät tulevat ja pistävät sen ranttaliksi. Saan itse sieltä aina niin hyvän mielen, kun kuulen, että miten muilla on mennyt ja miten he ovat itse syövästä selvinneet. Se tuo sitä toivoa ja uskoa aina huomiseen ja omaan tilanteeseen.

Tiedättekö te muut joitakin nettipalstoja? Tuo cancer.fi ei mun mielestä ole ollenkaan hyvä, kun siellä suurinosa kirjoituksista on vuodelta 2008.

15.9.2010

Omaa parisuhdehistoriaa exän kanssa.

Tässähän voisi samalla avautua omasta parisuhdehistoriasta tämän exäni kanssa.

Eli tämän exäni tapasin v. 2006 Ibizalla, kun olimme molemmat omalla kaveriporukalla siellä liikkeellä. Tutustuimme lähtöäni edeltävänä päivänä clubilla ja huvittavinta tässä oli se, että puhuimme molemmat englantia, kun emme tienneet, että olimme molemmat Suomesta. Hyvät naurut siitä saatiin, kun se pian kävi ilmi. No eihän siinä mitään sen kummempia tapahtunut. Hän oli kaveriporukkansa kanssa jäämässä sinne vielä muutamaksi päiväksi ja pyysi numeroani, että voisimme tavata uudestaan, kun hän tulee takaisin Suomeen.

No siinä sitten kului pari päivää matkan jälkeen. Eikä mitään kuulunut. Kului sitten viikko ja toinenkin eikä edelleenkään mitään. Tosin koko tuona aikana ajattelin, että hänellä on tapana muodon vuoksi pyydellä numeroita ja sitten unohtaa, joten en uhrannut sille enää mitään ajatuksia.

Sitten eräänä lauantaivastaisena yönä olin taksitolpalla jonottamassa taksia ystäväni kanssa ja siihen taakseni tuli sellainen miesporukka, joka pölötti kovalla äänellä, että kuinka monta naista ovat kaataneet ja kuinka monta numeroa ovat saaneet illanaikana. Eli heillä oli jonkinlainen veto aina menossa, kun olivat ulkona. Siinä sitten aikani kuunneltuani heidän juttujaan tajusin, että siinähän on mukana se sama tyyppi, johon olin siellä Ibizalla tutustunut ja joka ei koskaan ollut soittanut. Olin itse pienessä hiprakassa silloin, joten kun tuon asian tajusin, niin mulla keitti yli, että kyse oli ollut jostain vedosta. Käännyin sitten ympäri ja kysyin, että kukas teistä on "Alex"? Siinä sitten tämä ko. henkilö vastasi että kukahan mahtaa kysyä. Siihen tokaisin ihan tylysti, että Ibizan hoitosi , jolle et koskaan soittanut ja samassa ne muut päästivät "uuuuuuuuuuuh"-äänen ja repesivät nauruun. Mua ei tosiaankaan naurattanut silloin yhtään. Onneksi siihen tolpalle tuli takseja ja päästiin kotiin.

Seuraavana iltana mun puhelin soi ja se tuli tuntemattomasta numerosta. En viittinyt siihen vastata, kun tuntemattomasta numerosta yleensä soittavat kaikki puhelinmyyjät. Puhelin soi sitten siinä melkein taukoamatta tunnin ajan ja olin niin ärtynyt, että huusin siihen puhelimeen lopulta, että "mitään ei osteta ja näkemiin". No sitten tuli tekstari ja johon tämä "Alex" oli laittanut, että "Onko noin tapana vastata puhelimeen Ibizan komealle kollille"

Tapailimme ensin nelisen kuukautta, ennen kuin tapaileminen muuttui varsinaiseksi seurusteluksi. Seurustelimme reilu 2,5 vuotta ja muutimme yhteen. Kesällä 2009 Ibizan ensitapaamisen päivänä menimme kihloihin ja häitä oltiin suunniteltu pidettäväksi kesällä 2011 ja olimme alkaneet katsella eri vaihtoehtoja.

No kesällä 2010 aloin voida huonosti ja tuntui kipua mahassa ja osittain selässä. Kuvittelin ensin, että olen vain syönyt jotain sopimatonta ja se menee ohitse. Niin se menikin. No oireet sitten aina palasivat ja aina edellistä kivuliaampana, mutta menivät ohitse, kun otti särkylääkkeitä. Sitten heinäkuun lopussa kävimme kotikuntamme terveyskeskuksessa, jossa tämä lekuri sanoi, että on mahdollisuus, että olen raskaana ja vähätteli kaikkia muita oireita. Sanoi vaan, että voi olla myös mahdollista, että on hermo jumissa ja sen takia kipua säteilee selänpuolelle, vastaanotolla meni aikaa hikisesti  vain 10min! No menimme sitten kotiin ja mietimme ihan vitsillä sitä mahdollisuutta, että meille olisi tulossa lapsi. Olin sitä mieltä, että jos raskausoireet tälläisiä, niin näitä ei hullukaan kestä loppuun saakka. Eikä meillä todellakaan ollut suunnitelmissa mikään lapsi.

Loppu onkin sitten historiaa, kun yksityisen lääkäriseman kautta sain tietää asioiden oikean laidan ja sain sieltä lähetteen suoraan sairaalaan jatkotutkimuksiin, jossa selvisi koko totuus.  Ja kun diagnoosi varmistui, niin purin kihlauksen saman tien.

Tuosta meidän erosta on kulunut nyt vajaa kolmisen viikkoa ja hyvä niin. Ei tarvitse kantaa huolta siitä, miten toinen kestää tämän kaiken.

Olipas tällä purkautumisella hyvin terapeuttinen vaikutus, heh! :)

14.9.2010

7 Asiaa itsestäni



Sain Helmiltä (http://helmeni.vuodatus.net/) blogiini tunnustuksen. Siihen kuuluu tunnustustehtävä, eli seitsemän asiaa itsestäni.

Monelle tämä tunnustus onkin jo näköjään annettu, joten en jaa sitä erityisesti kenellekkään eteenpäin. Jokainen voi sen halutessaan napata omaan blogiinsa ja tulen kyllä tiirailemaan teidän blogejanne. Olkaa varuillanne ;)

1. Olen seurallinen ihminen ja tutustun uusiin ihmisiin helposti ja minulla on paljon ystäviä, mutta läheisimmät ystävät, joille voin kertoa aivan kaiken on vain kourallinen.

2. Rakastan scifi-ja tieteissarjoja. Pienenä isän kanssa katsottiin aina salaa Star Trekia, kun äiti sanoi, että tuollaisia pelottavia alien-ohjelmia mä en saa katsella, heh!

3. Kuva tässä blogissani ei ole omani. Olen napannut sen netistä. En ole vielä valmis paljastamaan kasvojani, mutta tuo tyttö kuvassa muistuttaa ulkoisesti paljon minua ja meillä on myöskin purjevene.

4. En ole syönyt mitään roskaruokaa 4 vuoteen.

5. Kun sain tietää sairaudestani, pistin samantien poikki kihlattuni kanssa. En halunnut, että hän kokee minut taakaksi ja kärsii siitä.

6. Haaveilen siitä, että saisin muutaman vuoden vielä lisää aikaa.

7. En usko kuoleman jälkeiseen elämään.

Viikko tuli kuluneeksi leikkauksesta

Tänään tuli kuluneeksi viikko tuosta leikkauksesta ja jos oisin tiennyt ennakkoon, että mitä kaikkea siihen sisältyy, niin oisin varmaan miettinyt kahteen kertaan, heh! Tuo on sitten vitsillä sanottu :)

Tänään sain syödä oikeaa ruokaa, mutta sairaalaruoka ei ole hyvää. Sain syötäväkseni sosetta ja hyvin meni ensimmäinen lusikallinen alas ilman pahoinvoinnin tunnetta. Joten söin sitten sellaisen vajaan desin verran sitä. Ihan hyvää se oli, mutta haluaisin syödä sellaista mitä voisi pureskella. Eli pääsin tuosta nenämaha-letkusta nyt kokonaan eroon. On mukavaa, kun letkujen määrä alkaa vähenemään. Huomenna pääsen rullatuoliin, joten alkaa vapaus pikkuhiljaa täällä koittamaan. Eli kohta en ole enää niin avuton. Mä oon laihtunut varmaan joku 5kg täällä ollessani, kun isä sanoi, että näytän niin riutuneelta. Mulla on taas mahan päältä vaihdettu noita siteitä ja nyt se haava ei oo enää niin pahan näköinen kuin silloin, kun näin sen ensimmäisen kerran. Ai niin, multa poistettiin pahoinvoinninesto lääkitys kokonaan, enkä oo yhtään pulautellut mitään ja toivottavasti en ala pulauttelemaankaan mitään.

Tänään jouduin tekemään aivan ihmeellisiä hengitysharjoituksia ja opettelemaan uutta palleahengitystekniikkaa. Mulle tulee siitä mieleen ihan pilates ilman liikkeitä :)

Perjantaina tosiaan kuulen sitten kokonaan patologin lausunnon ja sitten lekuri kertoo jatkohoidoista. Eli saan tietää kaiken tarpeelllisen sytostaattihoidota, jota aletaan antamaan mulle. Pikkasen jännittää, että mitä tuleman pitää.Oon nyt kuitenkin ottanut sen asenteen, että katotaan mitä tulemaan pitää ja jos mikään hoito ei auta, niin sitten eletään vaan päivä kerrallaan, eikä mietitä huomista.

Ja huomenna saan kuulema huonetoverin, joka tulee tänne. Eli ehkä sittenkin on hyvä, että otin korvatulpat mukaan kaiken varalta, jos se kuorsaa.

Mua ei yhtään nukuta ja toi hoitsu kävi kysymässä, että haluanko unilääkettä. Sanoin vaan, etten tarvitse, mutta ehkä mä muutan nyt mieleni, jos ei ala nukuttamaan kahteen mennessä. Tosin mun unettomuus varmaan johtuu siitä, että nukuin päivällä melkein 4h, joten ei oo varmaan ihmekkään, kun ei nukuta.

Hyvää yötä :)

12.9.2010

Telkku toimii vihdoinkin täällä :)

Mä en eilen jaksanut tänne kirjoitella mitään, kun tiirailin kaikessa rauhassa televisiota. Tuosta telkusta oli mennyt joku johto rikki, niin vaihtoivat sen johdon sitten uuteen. Eikä edes siinä korjaajassa ollut mitään silmäruokaa, kun se oli joku vanha pappa ;) Ei tässä muuten mitään, mutta kun tulee aika pitkäksi, niin alkaa kiinnittämään kaikkien ulkonäköön aina niin paljon huomiota. Tänään näin ensimmäistä kertaa mies hoitsun ja oli huvittavaa, ku olin luullut, että ei täällä sellaisia ole.

Siitä tylystä hoitsusta sen verran, että se ei oo käynyt mun luona sitten torstain jälkeen. Vaikka oon nähnyt, että se on töissä. Ilmeisesti sille on sanottu jotain tai sitten se vaan välttelee? ;)

Oma vointi on kohentunut koko ajan ja huomenna kokeillaan kiinteän ruoan syömistä. Jos kaikki menee hyvin, niin saan tuon nenämahaletkun pois. Oon nyt addiktoitunut mehujäihin, kun ei koko ajan jaksa pelkästään juoda. Sitä paitsi tuo mehujää maistuu niin paljon paremmalta.

Mulla ei oo vielä kipulääkitystä vähennetty kunnolla. Kun kokeilivat sitä eilen vähentää, niin oikeesti ihan valehtelematta sattui ihan helvetisti. Tuntui ku koko maha olisi ollut tulessa ja oksentelin. Sitten mulle sanottiin, että odotetaan nyt tunnin verran, että kyllä se menee ohitse. Siinä sitten tunnin jouduin kärvistelemään hirveissä tuskissa, ennen kuin uskoivat, että ei kannata sitä vielä vähentää ja hyvä niin.

Mutta nyt alan tiirailemaan tuota Johnny Deppia ja Pirates of the Caribbeania :)

Mukavaa illanjatkoa :)

10.9.2010

Mietinnässä pikku jäynä ;)

Eilen koitettiin sitä juomista, eikä siitä tullut mitään, kun kaikki tuli samantien ylös. Mun mielestä, jos ihan rehellisiä ollaan, niin mikään ei oo oksentamisrefleksiä kauheampaa. On ihan sama, että oli sitten mikä tauti/sairaus tahansa, niin tuo on kaikista hirveintä. No tänään aamupäivällä koitettiin sitten tuota juomista uudestaan ja nyt edistystä oli sitten tapahtunut. Kaikki pysyi sisällä. Tosin, mä en saa itse juoda silloin ku haluaisin, kun nuo tarkkailee niitä määriä. Kiinteästä ruuasta mun on vielä ihan turha haaveilla. Voi mennä ensi viikon alkuun, että koitetaan sitä syömistä. Ja sekin kokeilu kuulema alkaa tyyliin "yhdellä" lusikalla. Lievää pahoinvointia mulla on vieläkin. Tää olotila voisi jo pikkuhiljaa loppua.

Sen tiiän, että en voi enää syödä samalla lailla kuin ennen. Kiinteän ruuan määrä pienenee, mutta joutuu syömään sitten pikkasen useammin. Mahalaukullahan on taipumusta venyä vähäsen, niin pikkuhiljaa sitä ruokaa mahtuu sitten enemmän. Kun multa poistettiin myös osa mahalaukusta, niin tälläinen leikkausko oli se "laihdutusleikkaus", mihin ne ylipainoiset henkilöt odottaa? heheh!;)

Mä näin tänä syksynä muistaakseni neloselta sen 4D-dokumentin, jossa oli joku tyttö, jonka piti syödä  kai 15min välein, ettei "kuole"? Ja se söi aina pelkkiä makeisia tai runsaskalorisia ruokia. Mä en muista, että mikä sairaus sillä oli, mutta se jäi vaan mieleen. Ja se tyttö oli ihan tikku.

Tässä huoneessa on kyllä vähän tylsää, kun joutuu yksin olemaan ja sitten nuo hoitsut käyvät vähän vähän välin kurkkaamassa, että kaikki on hyvin. Ja se televisio on suurin puute täällä. Kysyin siltä "tyly-hoitsulta" eilen, että voiko tuota televisiota korjata, niin se tyly-hoitsu sanoi mulle, että päivähuoneessa on iso televisio, voit sinne mennä sitä itse katsomaan. Ihan niinku mä nyt sängystä lähtisin näiden letkujen kanssa yhtään minnekään, kun en saa edes nousta, muuta kuin istumaan. Sillä hoitsulla on vintti ihan pimeenä tai sit toi oli vaan tosi huonoa huumoria siltä. Mä meinasin sille heittää, että kärräätkö mut sit tän sängyn kanssa tuonne päivähuoneeseen ja tuot noi seurantalaitteet perässä. Mut en sit viittinyt sanoa mitään.

Huomenna aamuvuoroon tulee se "tyly-hoitsu", niin mä ajattelin keksiä jonkun jäynän sille, jos sen asenne ei oo yhtään muuttunut. Onko mitään ehdotuksia kenelläkään? ;)

Mä oon varmaan aika kauhee potilas, kun mietin jäynän keksimistä, mutta kun nuo muut ovat kaikki niin ystävällisiä ja normaaleja, niin toi on niiden täysi vastakohta. On varmaan joku mustaenkeli ;)

Onneksi illemmalla tulee pari  mun hyvää ystävää täällä taas käymään, niin kuulee kaikki viimeisimmät juorut :)

Mukavaa päivänjatkoa :)

9.9.2010

Olo on kuin jyrän alle jääneellä.

Hengissä ollaan ja olo on kuin jyrän alle jäänneellä :(

Heräsin tosiaan maanantai-iltana ja olin kuulema ihan ensimmäiseksi huutanut äitiä, heh! Ite en kyllä muista tuollaista ja sit vaan muistan, että hirveesti tuntui kipua ja sen jälkeen mulla vintti pimeni kokonaan. (olivat kuulema antaneet kipulääkettä ja samalla jotain rauhoittavaa)

No heräsin sitten uudestaan tiistai-aamuna. Avaessani silmät, niin mua tuijotti ilmeisesti hoitaja ja sitten kuulin, ku alkoi kauheen kova piipitys ja se henkilö huusi jotain kovalla äänellä. Ennen kuin ehdin edes yrittää sanoa mitään, niin mulla pimeni vintti taas. Myöhemmin kuulin, että oli verenpaineet laskeneet tosi alas ja sen takia olin menettänyt tajuntani. Ja tuossa leikkauksessa olin menettänyt joku reilu litran verran verta.

No sitten tiistai-iltapäivällä, kun en ollut enää pökerryksissä, vaikka kipuja olikin, niin niitä letkuja meni mun vartalolla joka suuntaan. Mä en edes uskaltanut liikahtaa, ku luulin, et niistä joku lähtee vielä irti. Siinä sitä kattoa katsellessani ja ihmetellessäni tuli hoitaja ja tiuskaisi mulle tosi tylysti: "Älä liiku" (Ihan ku oisin uskaltanut liikkua, sen kaikien piipityksen keskellä!!")

Se tyly hoitaja oli käynyt hakemassa lekurin paikalle ja onneksi se oli paljon ystävällisempi. Se lekuri kertoi mulle leikkauksen kulusta ja mitä olivat poistaneet ja mitä sieltä oli löytynyt. Ihan niinku ne oisivat jääneet mun mieleen sillä kerralla?? No se lekuri kysyi multa lopuksi, että onko jotain kysyttävää. Niin sanoin sille, että kun hän tulee myöhemmin takaisin niin saa kaivaa mun laukusta ruutuvihon, jossa on kaikki kysymykset, kun en nyt kaikkea osaa esittää. Ja vähänkö sen ilme oli näkemisen arvoinen, kun sen naama venähti ;) Se lekuri sitten sanoi, että hoitaja voi varmaan sen sitten hänelle ottaa valmiiksi esiin, hahah! :)

Sitten mulle kerrottiin, että mitä kaikkea letkuja mussa on kiinni ja mitä varten ne ovat:

Nenämahaletku, josta menee ravinneliuosta. (kun en saa juoda, enkä syödä)
Mahasta tulee useita letkuja ulos, ku ne poistavat nestettä kudoksista ja sapesta ym.
Katetri, kun en saa vielä nousta ylös sängystä leikkaushaavan takia ja mennä käymään vessassa. Musta tää on kaikista nöyryyttävintä, ku hoitajat kyttää mun pissapussia ja noita muita pusseja alvariinsa!!! Sit mulla on tuollainen letku, joka menee tuolla selänpuolella ja ilmeisesti se menee suoraan selkäytimeen ja se lievittää kipua eli jonkin sortin epiduraali on kyseessä. Etten tuntisi kipua maha-alueella. Lisäksi mulla on noi verenpaine ja pulssimittarit. (En tosiaankaan nyt muista oikeita termejä, mutta ne ketkä on leikkauksessa olleet, tietää mistä tarkoitan)

Mä en saa juoda mitään, ennen kuin suoli lähtee toimimaan. Mä tuossa koitin keskiviikko-iltana juoda, mutta kaikki tuli ylös, joten sitten sanoivat, että kokeillaan uudestaan tänään. Eli letkuruokinalla mennään. Mikä on todella ärsyttävää, kun tekisi mieli syödä koko ajan jotain.

Leikkaushaava on nyt puhdistettu yhden kerran ja siihen on vaihdettu uudet siteet. Mulle on jätetty tuonne mahan sisään sellainen pieni stentti, joka poistetaan suunnilleen 3 viikon päästä.

Eli tässä ollaan nyt mukavasti istuma-asennossa sängyssä ja vielä ei oo lupaa liikkua mihinkään. Letkuja vaan menee joka suuntaan. Tuon kipulääkityksen takia multa on mennyt tunto pois jaloista, mutta ei kuulema oo mitää syytä huoleen, kun kipulääkitystä vähennetään pikkuhiljaa, niin tunto palautuu.

Sen tiedän, että mulla on kakkosvaiheessa oleva haimasyöpä. Eli, jotain on vielä tehtävissä, mutta kukaan ei pysty sanomaan, että kauan sitä aikaa on. Riippuu kuulema pitkälti siitä, että miten hoidot vaikuttavat.

Mulle tuo lekuri sanoi, että kun olen niin nuori, niin tilastollisesti "nuoremmat" ovat selättäneet kakkosvaiheessa olevan haimasyövän "paremmin" kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Ja ennustehan olisi ollut mun kohdalla vielä hieman parempi, jos se ei olisi levinnyt niihin imusolmukkeisiin. Koska se sitten tietää, että jos se oli jo ollut imusolmukkeissa, niin on enää ajan kysymys, että milloin se leviää muualle. Se kun lähtee nopeasti leviämään.

Eli se kasvain oli 3,5cm ja samassa rytkässä olivat poistaneet imusolmukkeita, joihin se oli levinnyt. Eli kaikki mitä oli, niin saatiin kokonaan pois. Hoidoista sen verran, että sytostaateilla aloitetaan suoraan, mikä oli mulle järkytys, kun ollaan puhuttu tähän saakka vaan sädehoidoista. Tuota ei oltu edes alustavissa keskusteluissa sivuttu. Mulla alkaa noi sytostaattihoidot 4 viikon päästä.

Nyt sitten saa jännittää, että miten tuo syöpä tulee reagoimaan, jos se lähtee etenemään, niin sehän sitten tietää omien hautajaisten suunnittelua. Mikä on kyllä outoa, koska kuka oikeesti suunnittelee ennakkoon?

Ja tiedättekö mitä, mulla on oma huone... tai siis tänne ei ole tuotu ketään toista, vaikka tuohon kyllä mahtuisi. Ei tarvii kuunnella muiden kuorsaamista. Mulla oli eilen niin tylsää, kun ei tässä huoneessa ollut toimivaa telkkaria, niin en voinut sitä sitten katsoa ja radioo ei ollut. Niin sain sitten lukea tylsiä lehtiä, vaikka suurimmaksi osaksi torkuin. Vanhemmat ja sisko ovat olleet täällä ja pari läheisintä ystävää.

Sanoin sitten illalla hoitsulle, että milloin saan käyttää mun läppäriä, että saisin jotain "virkistystoimintaa", niin se tyly hoitaja sanoi: " Et saa täällä käyttää, pää tyynyyn" Ja mä olin istuma-asennossa! Olin kyllä vähän, että wtf??? Voisi asiallisemmin sanoa, eikä tiuskia. Tuo hoitaja ei sovi ollenkaan kyllä "asiakas"palvelutehtäviin.

No lekuri tuli illalla tsekkailemaan ja skyselin sitten, että saanko täällä käyttää konetta, ku meinaan tylsistyä. Niin se sitten sanoi, että otetaan huomenna aamulla pari letkua irti noista koneista niin eiköhän se onnistuisi.

Tänään iltapäivällä olisi tarkoitus kokeilla juomista ensimmäisen kerran ilman, että kaikki tulee ylös. Olen saanut tuota pahoinvoinninestolääkitystä koko ajan.

Tänään sitten aamukierrolla lekuri antoi mun läppärin kaapista ja kirjoittelen kuulumisia. Paitsi toi tyly hoitaja kyttää mua silmäkovana koko ajan. Hyvä, ettei sillä ole nokka kiinni tässä ruudussa, kun se on niin lähellä! :( (Sen pitää olla tässä lähellä, kun en oo nyt kytketty tuohon monitoriin) Ja innolla odotan, kun sen vuoro päättyy, niin ei tarvii ko. haahkaa enää katella ja kuunnella sen tylyjä töksäytyksiä. (Oon kauhulla kattonut, kun se on vaihtanut noita liuospusseja, niin ties vaikka se olisikin joku myrkkyhoitaja, ku asenne tuntuu olevan samanlainen kuin sillä, heh!)

Ja tää teksti voi olla pikkasen sekavaa, kun en jaksa nyt sitä oikolukea ja tarkistaa noita termejä. Piti vaan saada äkkiä kaikki purettua ulos, että helpottaa. (Enkä todellakaan kysy tuolta tylyltä hoitajalta mitään)

Mutta pilvistä torstaita :)