14.9.2010

7 Asiaa itsestäni



Sain Helmiltä (http://helmeni.vuodatus.net/) blogiini tunnustuksen. Siihen kuuluu tunnustustehtävä, eli seitsemän asiaa itsestäni.

Monelle tämä tunnustus onkin jo näköjään annettu, joten en jaa sitä erityisesti kenellekkään eteenpäin. Jokainen voi sen halutessaan napata omaan blogiinsa ja tulen kyllä tiirailemaan teidän blogejanne. Olkaa varuillanne ;)

1. Olen seurallinen ihminen ja tutustun uusiin ihmisiin helposti ja minulla on paljon ystäviä, mutta läheisimmät ystävät, joille voin kertoa aivan kaiken on vain kourallinen.

2. Rakastan scifi-ja tieteissarjoja. Pienenä isän kanssa katsottiin aina salaa Star Trekia, kun äiti sanoi, että tuollaisia pelottavia alien-ohjelmia mä en saa katsella, heh!

3. Kuva tässä blogissani ei ole omani. Olen napannut sen netistä. En ole vielä valmis paljastamaan kasvojani, mutta tuo tyttö kuvassa muistuttaa ulkoisesti paljon minua ja meillä on myöskin purjevene.

4. En ole syönyt mitään roskaruokaa 4 vuoteen.

5. Kun sain tietää sairaudestani, pistin samantien poikki kihlattuni kanssa. En halunnut, että hän kokee minut taakaksi ja kärsii siitä.

6. Haaveilen siitä, että saisin muutaman vuoden vielä lisää aikaa.

7. En usko kuoleman jälkeiseen elämään.

6 kommenttia:

  1. Tää on nyt tosi henkilökohtainen kysymys, joten tietenkään ei tarvitse vastata. Mutta: mua kiinnostaisi tietää miten kihlattusi suhtautui sairauteesi ja siihen että sen takia päätit jättää hänet? Itsekin nimittäin olen monet kerrat tuskaillut että olenko poikaystävälleni taakka kun olen näin sairas. Ilmeisesti en, kun se edelleenkin haluaa mun kanssa olla. Pitäisi kai vaan oppia luottamaan siihen että se osaa ihan itse päättää onko tilanne sille liian raskas vai ei.

    Teksteistäsi välittyy hurjan positiivinen fiilis vaikka olet just saanut diagnoosin ja ollut isossa leikkauksessa. Tsemppiä hurjasti!

    VastaaPoista
  2. Mua kiinnostais sama juttu mitä Iida kysyi. Multa katosi kuvioista yksi tapaus, joka oli ystäväkin, ja vaikka ei suoraan sanonut että vika on mun syövässä ja koko kipeänä olemisessa, niin epäilen sen vaikuttaneen suuresti asiaan kun se vaan pitkittyi ja pitkittyy edelleen.. hän tosin ei virallisesti ollut poikaystäväni mutta melkein. Näin jälkeen päin näen että oli se oikea mulkku kun ei mitään yhteyttäkään pidä vaikka tietysti kautta rantain saa aina tietoonsa että olen ainakin hengissä.

    VastaaPoista
  3. Heippa Iida ja Nessa.

    Mitenköhän mä perustelisin tuon ratkaisun ymmärrettävästi, no koitetaanpa.

    Kun sain tietää sairaudestani, niin se oli ihan yhtä kova järkytys hänelle niin kuin minullekin. Olimme molemmat ihan shokissa.

    Kun sain selvitettyä ajatuksiani hieman, niin tulin siihen tulokseen, että en halua hänen olevan löyhässä hirressä kanssani. Halusin, että hän muistaa minut sellaisena kuin olin eli terveenä, eikä mahdollisena kuihtuneena luurankona, joka ei enää loppuaikana ymmärrä mistään mitään.

    Mulle on nyt pääasia se, että mun ei tarvitse kantaa huolta hänestä ja siitä, mitä hän milloinkin ajattelee ja kuinka kauan hän vielä mahdollisesti kestää seurata vierestä tulevia hoitojaksoja, jotka ovat rankkoja.

    Ja jos käy niin huonosti, että en selviä, niin en todellakaan halua mitään sääliä ja sitä, että hän velvollisuudentunnosta on kanssani loppuun saakka, vaikka mielummin hän olisi varmasti jossain muualla. Enkä sitten todellakaan halua kokea sitä, että jonain päivänä hän ei käykään enää katsomassa mua. Kai se on tätä omaa itsesuojeluvaistoa.

    Hän on käynyt mua täällä pari kertaa katsomassa, mutta hänen astuessaan jo sisään huoneeseen, näin miten pahaa hänen teki katsoa mua, joten se edelleen vahvisti sitä, että olin tehnyt ihan oikean päätöksen.

    Hän koittaa kovasti edelleen pitää yhteyttä ja ollaan otettu yhteen aika rajustikin, eikä hän ole edelleenkään hyväksynyt tekemääni ratkaisua. Olen sanonut hänelle, että olen itsekäs ja ajattelen nyt ensisijaisesti omaa hyvinvointiani ja terveyttäni, kaikki muu on aivan toissijaista.

    Se on tavallaan niin harmi, kun olen hänelle koittanut selittää syyni siihen miksi purin kihlauksen, niin hän ei edelleenkään ota sitä kuuleviin korviinsa. Toivoisin, että vielä jonain päivänä hän ymmärtää sen, että ajattelen vain hänen omaa parastaan.

    Kai se on vaan niin, että jos jotain rakastaa niin paljon, niin on valmis tekemään niitä äärimmäisiä ratkaisuja, vaikka se ei hyvältä tunnukaan.

    Omat vanhempani eivät esimerkiksi ymmärrä ratkaisuani, mutta eivät ole puuttuneet siihen, Ovat onneksi ymmärtäneet pitää suunsa supussa, kun sanoin, että tämä on mun elämäni ja päätän itse millä tavalla haluan sen elää. He ovat kuitenkin sen verran ovelia, että he kertovat aina hänen kuulumisensa ja terveisensä eli näköjään soittelevat aika tiuhaan toisillensa.

    Mutta se mikä sopii mulle, niin ei välttämättä sovi jollekin toiselle.

    Iida: on mukava kuulla, että te olette yhdessä ja teillä on kaikki hyvin.

    Nessa: Juuri tuo on syynä siihen, miksi laitoin poikki. En halua kokea sitä, että jonain päivänä mut jätetään sen takia, kun ei enää kestä seurata vierestä. Tää on mun omaa itsesuojeluvaistoa. Ja todella mulkku oli kyllä tuo sinun tyyppisi!

    VastaaPoista
  4. Niin... Kai tuo on aika paljon kumppanin persoonastakin kiinni. Syöpä on niin rankka juttu, että muuutkin kuin totaaliset mulkut saattavat sitä säikähtää ja lähteä litomaan. Ja toisaalta kyse on myös siitä, minkä itselleen kokee tärkeäksi. Mulle se oli miehen tuki, sulle taas se ettei tarvitse suotta murehtia toisen jaksamisesta. Omalla tavallaan ihan yhtä itsekkäitä ratkaisuja molemmat. (Ja sitähän sairastaessa pitää olla, itsekäs. Peruskilttinä vässykkänä mulla on ainakin ollut siinä opettelemista.)

    Niin joo ja toivottavasti tästä ei nyt tule sellaista fiilistä että jotenkin arvostelisin, koska se ei todellakaan ole tarkoitus. Mua vaan ihan oikeasti kiinnostaa, kun samojen asioiden kanssa olen paininut ja päätynyt eri lopputulokseen.

    VastaaPoista
  5. Ikävää että jouduit eroamaan kihlatustasi :( Voimia!

    VastaaPoista
  6. Iida: Ihan suotta pelkäät sitä, että mulle tulisi tuosta huono fiilis. Itse asiassa musta on virkistävää kuulla muitakin näkökantoja :)

    Emma: Hyvin täällä jaksellaan :)

    VastaaPoista

Kirjoitathan vain asiallisia viestejä.