Omaa parisuhdehistoriaa exän kanssa.

Tässähän voisi samalla avautua omasta parisuhdehistoriasta tämän exäni kanssa.

Eli tämän exäni tapasin v. 2006 Ibizalla, kun olimme molemmat omalla kaveriporukalla siellä liikkeellä. Tutustuimme lähtöäni edeltävänä päivänä clubilla ja huvittavinta tässä oli se, että puhuimme molemmat englantia, kun emme tienneet, että olimme molemmat Suomesta. Hyvät naurut siitä saatiin, kun se pian kävi ilmi. No eihän siinä mitään sen kummempia tapahtunut. Hän oli kaveriporukkansa kanssa jäämässä sinne vielä muutamaksi päiväksi ja pyysi numeroani, että voisimme tavata uudestaan, kun hän tulee takaisin Suomeen.

No siinä sitten kului pari päivää matkan jälkeen. Eikä mitään kuulunut. Kului sitten viikko ja toinenkin eikä edelleenkään mitään. Tosin koko tuona aikana ajattelin, että hänellä on tapana muodon vuoksi pyydellä numeroita ja sitten unohtaa, joten en uhrannut sille enää mitään ajatuksia.

Sitten eräänä lauantaivastaisena yönä olin taksitolpalla jonottamassa taksia ystäväni kanssa ja siihen taakseni tuli sellainen miesporukka, joka pölötti kovalla äänellä, että kuinka monta naista ovat kaataneet ja kuinka monta numeroa ovat saaneet illanaikana. Eli heillä oli jonkinlainen veto aina menossa, kun olivat ulkona. Siinä sitten aikani kuunneltuani heidän juttujaan tajusin, että siinähän on mukana se sama tyyppi, johon olin siellä Ibizalla tutustunut ja joka ei koskaan ollut soittanut. Olin itse pienessä hiprakassa silloin, joten kun tuon asian tajusin, niin mulla keitti yli, että kyse oli ollut jostain vedosta. Käännyin sitten ympäri ja kysyin, että kukas teistä on "Alex"? Siinä sitten tämä ko. henkilö vastasi että kukahan mahtaa kysyä. Siihen tokaisin ihan tylysti, että Ibizan hoitosi , jolle et koskaan soittanut ja samassa ne muut päästivät "uuuuuuuuuuuh"-äänen ja repesivät nauruun. Mua ei tosiaankaan naurattanut silloin yhtään. Onneksi siihen tolpalle tuli takseja ja päästiin kotiin.

Seuraavana iltana mun puhelin soi ja se tuli tuntemattomasta numerosta. En viittinyt siihen vastata, kun tuntemattomasta numerosta yleensä soittavat kaikki puhelinmyyjät. Puhelin soi sitten siinä melkein taukoamatta tunnin ajan ja olin niin ärtynyt, että huusin siihen puhelimeen lopulta, että "mitään ei osteta ja näkemiin". No sitten tuli tekstari ja johon tämä "Alex" oli laittanut, että "Onko noin tapana vastata puhelimeen Ibizan komealle kollille"

Tapailimme ensin nelisen kuukautta, ennen kuin tapaileminen muuttui varsinaiseksi seurusteluksi. Seurustelimme reilu 2,5 vuotta ja muutimme yhteen. Kesällä 2009 Ibizan ensitapaamisen päivänä menimme kihloihin ja häitä oltiin suunniteltu pidettäväksi kesällä 2011 ja olimme alkaneet katsella eri vaihtoehtoja.

No kesällä 2010 aloin voida huonosti ja tuntui kipua mahassa ja osittain selässä. Kuvittelin ensin, että olen vain syönyt jotain sopimatonta ja se menee ohitse. Niin se menikin. No oireet sitten aina palasivat ja aina edellistä kivuliaampana, mutta menivät ohitse, kun otti särkylääkkeitä. Sitten heinäkuun lopussa kävimme kotikuntamme terveyskeskuksessa, jossa tämä lekuri sanoi, että on mahdollisuus, että olen raskaana ja vähätteli kaikkia muita oireita. Sanoi vaan, että voi olla myös mahdollista, että on hermo jumissa ja sen takia kipua säteilee selänpuolelle, vastaanotolla meni aikaa hikisesti  vain 10min! No menimme sitten kotiin ja mietimme ihan vitsillä sitä mahdollisuutta, että meille olisi tulossa lapsi. Olin sitä mieltä, että jos raskausoireet tälläisiä, niin näitä ei hullukaan kestä loppuun saakka. Eikä meillä todellakaan ollut suunnitelmissa mikään lapsi.

Loppu onkin sitten historiaa, kun yksityisen lääkäriseman kautta sain tietää asioiden oikean laidan ja sain sieltä lähetteen suoraan sairaalaan jatkotutkimuksiin, jossa selvisi koko totuus.  Ja kun diagnoosi varmistui, niin purin kihlauksen saman tien.

Tuosta meidän erosta on kulunut nyt vajaa kolmisen viikkoa ja hyvä niin. Ei tarvitse kantaa huolta siitä, miten toinen kestää tämän kaiken.

Olipas tällä purkautumisella hyvin terapeuttinen vaikutus, heh! :)