Check in to hospital today

Ihan ensiksi haluan kiittää teitä kaikkia. Mä olin aivan hämmästynyt, kun kirjauduin tänne sisään, että olin saanut kommentteja. Kiitos kaikille, jotka jättivät tuonne oman puumerkkinsä. Kävin sinne boxiin vastailemassa pikkasen takaisin, heh!

Heräsin tänään aamulla jo aikaisin, kun en saanut  oikein nukutuksi. Tässä oon oikein vahtaamalla vahdannut, että monta tuntia on siihen, että joudun kirjoittautumaan sairaalaan sisälle. Eikä muuten ole enää, kuin 7h siihen. Hieman ahdistavaa. On alkanut tuo leikkaus jännittämään, kun nyt vasta oon ymmärtänyt, että eihän se olekaan mikä pieni leikkaus, kun kuulema joutuvat nostelemaan sisuskaluja, ennen kuin pääsevät sinne haimaan käsiksi??!

Olen tässä pakkaillut vähän tavaroita tuon listan mukaan jonka sain sairaalasta. Olin silloin niin shokissa, etten muistanut kysyä, että saako sinne ottaa miniläppärin mukaan. No nyt eri lähteistä kuultuna sinne sitten saakin ottaa. Jos siellä ei satu olemaan mitään wlan-verkkoa, niin olen varautunut mokkulalla ;) Mun yhteyksiä ei niin vaan katkota ulkomaailmaan. Pitäähän sitä jokapäiväinen BB-annos ja viihdekiintiö saada täyteen. Tosin, tuskin tajuan mistään mitään 2 ensimmäisenä päivänä, kun olen kuulema niin tokkurassa.

 Ihan tarkkaan en vielä tiedä, että kuinka kauan joudun olemaan siellä sairaalassa. Se kuulema riippuu siitä, että miten se leikkaus on mennyt ja miten leikkaushaava lähtee paranemaan. Joku reilu 4h sen leikkauksen pitäisi kestää ja jos kaikki menee hyvin, niin voi mennä kuulema hieman vähemmänkin aikaa. Tuo oli vaan arvio, kun äitini sitä kysyi lekurilta.  Nyt ihan ensimmäisenä mulla on mielessä se, että ei kai siihen jää mitään kauhean rumaa arpea?!? Ja arpihan tässä on se kaikista suurin huolenaihe, eikä mikään muu ;) Kummallista, että miten turhamainen sitä kuitenkin viime kädessä on, vaikka se huoli pitäisi olla jossain ihan muualla kuin siinä tulevassa arvessa.

Mä oon jo etukäteen valmistautunut A4-paperilistalla, jossa on kaikki kysymykset, jotka mun mieltä askarruttaa. Päätin tehdä sen ihan sen takia, että kuitenkin se informaatiotulva on sitten siinä tilanteessa melkoinen, etten vaan unohda mitään tärkeää kysymystä esittää. Ja mutsi saa toimia kirjurina, kun lekuri antaa vastauksia. Tosin mutsi sanoi, että tuo sanelukoneen ja painaa itse vain rec-nappulaa, hehe!

Tuon alun diagnoosin jälkeen ovat tunteet heitelleet ihan laidasta laitaan. Ensin tuli epäusko, sen jälkeen viha sekä katkeruus ja nyt lopulta sitten otin selviytymiskeinoksi tämän "mustan"huumorin. Vaikka mua ei kauheasti naurata tämä oma tilanne, niin tuolla huumorilla saa sen hymyn aina aikaiseksi.

Mua on vaan yksi asia pistänyt mietityttämään, että kun olen aina elänyt niin terveellisesti ja olen ollut todella liikunnallinen, niin silti sain tälläisen sairauden, jota todetaan enemmänkin paljon vanhemmilla ihmisillä. Onhan joukossa toki nuoriakin, mutta silti.

Mun äidillä ja isoäidillä on molemmilla ollut hormoniperäinen rintasyöpä, joka on mun käsityksen mukaan saanut alkunsa niistä hormonihoidoista, joita käytetään vaihdevuosioireiden hoitoon. Molemmat ovat siitä parantuneet ja elävät normaalia elämää. Sinänsä aika huvittavaa, kun mummo oli nuorin sisaruksista, äitini oli nuorin sisaruksista ja nyt minä olen nuorin sisaruksista, niin aina nuorimmalle on tullut tuo sairaus tosin mulle kyllä ihan eri lajia, heh! Se lekuri kun siinä näitä taustoja kyseli muista sairauksista suvussa, niin se siinä aikansa mietti ja sanoi sitten, että olisi hyvä teettää geenitestit ja katsoa, että löytyykö sieltä "altistavia tekijöitä" ihan oikeaa sanamuotoa en muista. Pikkasen myöhäistä kyllä mun mielestä, kun jo kolmannessa polvessa tulee syöpä esiin. Tosin, ehkä se auttaa omaa siskoani, hän kun on terve.

Jos en tänään enää kirjoittele illemmalla tänne mitään. Niin se tietää sitä, että multa on kielletty läppärin käyttö sairaalassa. Seuraavan kerran sitten palaillaan tuon leikkauksen jälkeen (useiden päivien jälkeen) ja kerron mitä tuloksia sieltä on saatu. Toivottavasti edes jotain positiivista.

Mutta nyt nauttimaan viimeisistä vapauden hetkistä :)

LISÄYSTÄ KLO:23.00. Nyt on kaikki verikokeet ja muut testit ohitse. Sain tipankin käteeni kaiken hässäkän keskellä. Ollaanpas täällä hyvin perusteellisia. Ei oo varmaan yksikään paikka, mihin ei olisi tämän illan aikana kajottu.

Twitteria varmaankin  kännyllä päivittelen, jos en nyt tänne kirjoittele. Ne päivitykset siinä twitterissä näkyy tässä blogissa ihan reaaliaikaisena tuossa oikella. Toi hoitsu ku kyttää nyt mua koko ajan tuossa ilkeästi mulkosilmillään, vaikka kysyin luvan, että saanko käyttää läppäriä. Tuntuu kuin olisin ihan lapsi ja pahanteossa ;)